26. marraskuu 2014
Siitä on jo 13 vuotta, kun intohimoisesti sanoja sylkenyt Karri "Paleface" Miettinen ilmestyi hämmästyttämään suomalaista musiikki-ilmastoa. Maisema vuonna 2001: elettiin musiikkiviennin huippujaksoa Bomfunk MC`s, Darure ja rockin puolelta muun muassa HIM soi muuallakin kuin suomalaisilla kanavilla. Fintelligens oli alkanut puskea räppiä suomeksi, vaikka muuten lähinnä äidinkielellä tehty rock juhli festareiden pääesiintyjien musiikkina. Oli Tehosekoitin, Don Huonot, Ultra Bran jäähyväisvuosi, Nylon Beat, Apulanta ja vaikka mitä.
Silloin ei olisi arvannut, että juuri Paleface levyttää suomeksi vuonna 2014 jo kolmannen suomenkielisen albuminsa, joka lyö sanankäytöllään kuulijan ällikällä. Palefacesta puuhattiin vientiartistia.
Englantilaista filologiaa opiskellut Paleface teki englanniksi runsassanaisia tekstejä, jotka eivät välttämättä auenneet ainakaan kaikille suomalaisille kuulijoille. Ehkä hieman yllättävää, mutta suomeksi juuri tuo sama vuolaus toimii. Luova tuho -albumilla Miettinen miinoittaa taas laulunsa lukuisilla viittauksilla, jotka tukevat kokonaistarinaa. Hän on kuin venäläinen kirjailija, joka suruttaa aloittaa kerrontaan sopivan rönsyn - eikä naapurin mestarien tyyliin vaivaudu joka kerta viemään tarinoita maaliin. Se on yksi Palefacen voimakeinoista: hän luottaa kuulijaan, siihen, että muutkin ovat kuunnelleet levyjä, lukeneet kirjoja ja seuranneet maailmanmenoa. Asioita ei selitetä puhki. Luova tuho ei ole selkokielinen uutislähetys, vaan räppiä monipuolisen musiikkimakunsa ytimenä pitävän kielivirtuoosin pamfletti - ja yllättäen myös omakuva.
Tuon pamflettipuolen osalta Miettinen tietää olla varuillaan. Yhden pamfletti on toisen pefletti. Kun avaa maailmankatsomuksensa kaikkien tarkasteltavaksi, kohtaa sekä ihailua samanmielisiltä, että pilkkaa vastustajilta. Jälkimmäisten varalta hän runoilee:
Edelleen poliittinen ja vitun korrekti
onneksi joku repii tonki irti kontekstist
katkoo kesken kaiken lippukepit,
keskisormetkin
Mull`on lupa
Mitä mieltä Paleface sitten on maailman menosta? Samaa kuin kahdella edellisellä suomenkielisellä levyllään, meno ei valitettavasti ole muuttunut. Rahan valta kasvaa eikä ole liioiteltua sanoa, kuten Paleface Mull`on lupa -kappaleessa räppää:
Perityvä köyhyys tulee takas
ja köyhyys tulee kalliiks
Musiikkihulluna Paleface sukeltaa omiin juuriinsa ehkä syvemmälle kuin ennen. Hän alleviivaa sitä, että suomalainenkin hip hop cheekeineen ja palefaceineen polveutuu afrikkalaisesta musiikkiperinteestä. Mutta Palefacen levyllä kuullaan myös Tapio Rautavaaraa - tämä osoittaa asiaa vielä tuntemattomille, että Paleface tuntee paitsi angloamerikkalaisen rytmimusiikin ja kolmannen maailman musiikkia, myös ihan helismaalaisen suomalaisen lauluperinteen.
Entäs sitten se henkilökohtaisuus? Se kuuluu vaikkapa riehakkaassa Kukkahattudädissä tai vanhemman silmin lapsen maailmaa, nelivuotiaan uteliaisuutta ja elämännälkää hahmottavassa Askarrellaan maailmaa -kappaleessa. Jonna Tervomaan vierailu kappaleessa toimii myös, jos biisistä ei tule isoa hittiä, kyseessä lienee Palefacea pelkäävän muun maailman salaliitto.
Luova tuho -albumin voi kuunnella Spotifyn kautta tästä:
Pasi Kostiainen