22. lokakuu 2014
Mietitään ensin Vain elämää -ohjelmaformaattia. Lainaus nelosen sivuilta: ”Jokaisessa jaksossa yksi tähdistä on vuorollaan päivän artisti, jolloin hän päästää toiset kurkistamaan omaan elämäänsä ja uraansa.”
Painotus on sanalla kurkistamaan.
Jennin jaksossa puhuttiin synnytyslaulusta, näytettiin vanhoja taitoluisteluvideoita. Lisäksi Jenni puhui avoimesti itkuraivareistaan. Ja siitä kuinka hän oli hukassa kaiken suhteen.
Hän korosti myös ilmeisesti ex-avomiehensä roolia koko uransa kannalta. Hän kertoi heikkouksistaan ja siitä, kuinka on tyhmä ihminen.
Jenni itki. Kameroiden edessä.
Mitä olisi pitänyt kuulla ja nähdä? Tissit? Ja käydä läpi kaikkein henkilökohtaisimmat traumat? Jennin mielestä se ei ilmeisesti ollut tarpeellista.
Jenni on luonut uransa pelkällä musiikilla. Ilman kohuja ja ilman paljastuksia. Se on tänä päivän äärimmäisen vaikeaa - ja meidän kohuklikkaajien mielestä vähän ärsyttävää.
Mutta tehkääpä perässä. Tiedän itsekin artistina ja yhtyeeni liiderinä mistä asioista viihdemedia on kiinnostunut saadakseen juttuja click-through -levitykseen nettisaiteilleen. Seuraavat ovat oikeasti minulle esitettyjä kysymyksiä viimeisen vuoden aikana promotessani Sunrise Avenuen levyjä tai keikkoja:
- Ootko pannut jotain julkkista joskus?
- Koska aiot kosia sun sitä virolaista tyttökaveria? Kerro nyt!
- Paljon sä tienaat? Eiku oikeesti paljon sä tienaat? Sano nyt paljon sulla on rahaa!
- Aiotteko te tehdä vauvoja kun olet kevään tauolla yhtyeesi puuhista?
- Mä tunnen kato kaikki julkkikset, selaa vaikka mun puhelinta (näyttää puhelimen nimilistaa: Selänne, Aitolehti, Kaikkonen, Sieppi...) Kerro nyt kiltisti vaan ne sun vuositulot. Tää on sun ja sun bändin parhaaksi. Kansalla on oikeus tietää.
Miten mikään noista liittyy yhtyeeseeni? No, onneksi Sunrise Avenuen levyjä myydään tänäänkin ihan perkeleesti vaikka yllä olevat kysymykset ovatkin edelleen vastaamatta.
Ai niin, eikös Jennikin ole kenties eniten albumeita Suomessa myynyt naisartisti kuluvan vuosikymmenen aikana? Vaikka sekään ei ole vastannut yhteenkään noista. Mitä helvettiä?
Jenni on tehnyt aikanaan valinnan. Suurempi strategia tai ei, mutta Jenni on päättänyt pitää elämänsä tärkeimmät palaset omana tietonaan. Respect ja iso riski. Ehkä ihmisiä ei kiinnostaisikaan pelkkä musiikki ja keikat. Mutta kuinka kävikään?
Voi vaikuttaa siltä että mä nyt dissaan Veskua, Paulaa, Elaa ja muita? Ei. Kukin puhuu ja tekee mitä haluaa oman harkintansa mukaan. Huomautuksena sanottakoon, että arvostan koko kyseisen kauden kaartia suunnattomasti. Mielestäni taho, joka on kasannut porukan, on tehnyt huikean duunin. Ja on totta, että muiden tähtien musiikille ja tarinoille omistetut päivät ovat ehkä olleet eri tavalla viihdyttävämpiä kuin Jennin. Jennin päivä oli Jennin näköinen.
En tiedä tarkkoja minuuttimääriä Vain Elämää- konseptissa, mutta kaikissa etukäteen kuvattavissa ohjelmissa televisiossa näytetään vain murto-osa siitä, mitä kuvauspäivänä kameralle tallentuu.
Kenen vastuulla on saada ohjelmaan hyviä hetkiä ja draamaa?
Jennin? Ei.
Ohjaajan ja käsikirjoittajan? Kyllä.
Jenni on paikalla Jenninä.
Jenni on ollut pinnalla jo aika pitkään. Etenkään pienessä Suomessa se ei oikein käy. Jenniä on kiva ampua alas. Sehän ei helvetti vieläkään kerro lempirakasteluasentoaan tai kuvaile suhdettaan vanhempiinsa!
Mutta mitä ihmettä? 250.000 myytyä levyä, Suomen historian eniten Emma-patsaita (9).
Herää kysymys: kannattaako sittenkään kertoa? Ehkä Jennin tie ja tyyli hoitaa julkisuuttaan on juuri se oikea. Hän ei menekään siitä, mistä aita on matalin, jos se ei tunnu hyvältä.
Ehkä niillä paljastuksilla ja otsikoilla ei sittenkään myydä levyjä yhtään enempää kuin ilman kohuja.
Ehkä pitääkin panostaa sisältöön ja siihen että viihdyttää ihmisiä keikoilla. Eikös musiikkiteollisuudessa ole nimenomaan siitä kyse?
Ja sitten vielä se kääntöpuoli siitä, että ei kerro kaikkea. Jennin menestys perustuu toki loistavaan musiikkiin, mutta myös siihen mystiikkaan jonka Jenni on onnistunut ympärillään säilyttämään.
Mielenkiintoista ei siis ole se, että oksentaa kaiken ulos.
Mielenkiintoista nimenomaan on, kun jättää jotain kertomatta. Jättää tilaa kuulijan mielikuvitukselle ja mahdollisuuden kuulijalle istuttaa laulun tarina omaan elämäänsä.
Onko se lesbo? Tai ainakin Bi. Onko se helvetti HETERO?? Kertoisi nyt. ”Ihmisten edessä…” Sen on pakko olla lesbo!
Älkää antako Jenni Vartiaiselle potkuja. Antakaa Jenni Vartisisen laulaa niitä lauluja, joita rakastamme.
Ja antakaa Jennin laulaa omilla ehdoillaan. Ei samalla kertoen peloistaan tai romahduksistaan.
Jos Jenni ei halua. Kun Jennin ei tarvitse.
Mun mielestä Jennin päivä oli Jennin näköinen. Lämmin ja sopivan mystinen. Onkohan se sittenkin Bi? Synnytyslauluharjoituksia, käpylehmiä ja Musiikkia. Hienoja biisejä hienojen ihmisten tulkitsemana. Mulle siitä jäi hyvä fiilis. Jenni oli Jenni.
Onko Jenni Vartiainen siis tylsä? En ota kantaa, vaikka olen kaikki hänen albuminsa ostanutkin.
Mutta sen tiedän, että Jenni on fiksu nuori nainen, joka tietää rajansa ja pitää niistä myös kiinni. Aina se ei ole mukavaa, mutta jos se tuntuu oikealta ratkaisulta, on siinä päätöksessä myös hyvä pysyä.
Jenni kertoo ja antaa, mitä katsoo parhaakseen. Tykätkää ja ostakaa jos tahdotte. Jennin ehdoilla.
Näköjään tykkäätte ja ostatte.
Samu Haber
Samu Haber on suomalainen laulaja ja tv-persoona, joka ei ymmärrä, miksi ihmiset kertovat julkisuudessa yrittävänsä lisääntyä. Tämä on hänen ensimmäinen bloginsa Anakonda.fissä.