29. syyskuu 2014
Leonard Cohen jäi eläkkeelle jo muutama vuosi sitten. Musiikkihistorian kirjoituksen kannalta onnellisesti hänen oli kuitenkin pakko aktivoitua uudelleen hänen managerinsa putsattua hänet. Menetys Cohenille ainakin hetkeksi, mutta upea palkinto meille muille. Olemme saaneet kanadalaislegendalta muutaman velkojen maksukiertueen ja ainakin kaksi komeaa albumia, jotka olisivat saattaneet jäädä julkaisematta.
Cohenin osalta historia kirjoitetaan näillä näkymin näin: takana on uraa runoilevana esiintyjänä, fiksuna ja kirjallisena hurmuriesiintyjänä pitkään ja levylaulajanakin jo 47 vuotta. Mutta 2010 -luku, kuluva vuosikymmen on hänen urallaan jo nyt ihan tuotteliammasta päästä. Niin 1980- kuin 2000-luvuillakin häneltä julkaistiin kaksi albumia ihan niin kuin nytkin on tullut - mutta 1990-luvulla saatiin tyytyä yhteen, sinänsä mainioon The Future -albumiin.
Kaksi vuotta sitten julkaistu Old Ideas oli kantta myöten oivaltava levy. Taattua Cohenia, ei kai häneltä kukaan odota mitään muuta. Mitä arvoa olisi itsetarkoituksellisella "uudistumisella", jos on jo varhain onnistunut luomaan oman soundinsa. Ja Cohenin tapauksessa ihmiset janoavat hänen lempeällä, matalalla äänellään kertomiaan tarinoita.
Uusi levy Popular Problems ei häviä edeltäjälleen lainkaan. Se pistää ehkä jopa paremmaksi. Lähinnä Madonnan (!) tuottajana ansiotunut Patrick Leonard on saanut Cohenin tulkinnat vangittua studiossa vimmaisina tai toteavina, sanoituksen luonteesta riippuen. Kukapa olisi uskonut, että Cohen yltää enää näin kiehtovasti ristiriitaiseen esitykseen kuin Did I Ever Love You -kappaleessa? Se alkaa Cohenin rähistessä lähes Tom Waitsin tapaan, mutta muuttuu taustalaulajattarien kuljettamaksi iloiseksi ja kepeäksi ralliksi.
Ja se on vain yksi levyn tarinoista.