08. joulukuu 2014
Gimme Something Good aloittaa levyn kitarasoundilla, joka olisi voinut aloittaa minkä tahansa kitaravetoisen rocklevyn ainakin 40 vuotta. Onko siihen taltioitu Fenderin, Voxin tai Marshallin kautta soitettua vintage-instrumentin ääntä? Joku kuulee täsmällisen vahvistinmerkin helposti, mutta ajatus varmaan tuli selväksi: Ryan Adams, 39, sijoittaa perinteiset rock-kappaleensa ajattomaan äänimaisemaan.
Ryan Adams on tehnyt 14 levyä 14 vuodessa, mutta yhä hän törmää vanhaan vitsiin nimestään. Ryan kun on kovin lähellä Bryania. Ja Bryan Adams on kanadalainen laulaja-lauluntekijä, joka on viihtynyt samalla musiikillisella alueella kuin Ryan Adams, luottanut perinteiseen pop-rock-kappaleen rakenteeseen, vahvoihin melodioihin ja ajattomiin soundeihin. Ryanin hänen uransa alussa ominut intohimoisten musiikkifanien joukko tosin on sitä mieltä, että Bryanin kaupallisesti menestyneillä radiohiteillä ei ole mitään tekemistä Ryanin syvemmälle iskeytyvien, kunnianhimoisempien kappaleiden kanssa.
Ihan huonosti ei ole mennyt Ryan Adamsillakaan. Hän löi läpi 2001 albumilla Gold, joka julkaistiin vain pari viikkoa syyskuun 11. tapahtuneen terrori-iskun jälkeen. Levy, jonka kannessa heilui Yhdysvaltain lippu löysi kuulijoita haavoitetusta kansakunnasta ja hämmentyneestä rockia kuluttavasta maailmasta niin paljon, että Gold on yhä hänen myydyin albuminsa. Äkkiä Adamsin selkää taputtelivat niin U2:n Bono kuin Elton Johnkin. Ei ihme, että pari vuotta Goldin jälkeen Adams sanoi Spin -lehden haastattelussa tahtoneensa tehdä "modernin klassikon". Hän onnistui.
Sen jälkeen Adams on kokenut monenlaista. Hän on aiheuttanut hämmennystä niin Britanniassa kuin Helsingissäkin, jossa Savoy-teatterin keikka oli mennä ihan mönkään artistin humalatilan takia. Hän on jättänyt musiikin ja palannut takaisin. Kärsinyt kuuloa heikentäneestä Menieren -taudista. Levyttänyt yksin ja Cardinals -yhtyeen kanssa. Tehnyt epätasaisia levyjä.
Syksyllä 2014 hänen nimeään kantava albumi saattaa merkitä komeaa comebackia.
Niin komeaa, että sen melkein toivoisi tunkevan suoraan nieluun kaikkien arvostelijoiden ilkeilevät Bryan Adams -vertaukset. Tuo ajaton kitarasoundi ja levyn joihinkin Adamsin ärhäkämpiin teoksiin verrattuna radioystävällinen sointi ovat tuoneet kritisoijien mieleen tämän kanadalaisen melkein kaiman. Ja tuo helposti lähestyttävyys kun on ollut enemmän Bryanin kuin Ryanin synti tai hyve, tulkitsijasta riippuen.
Gold -albumin menestykseen levy ei vielä ole yltänyt. Vielä. Sen toteutuminen olisi lähellä, jos Ryan Adamsin uutuuden löytäisivät vaikkapa Bruce Springsteenistä, Killersistä tai Chris Isaakista pitävät amerikkalaisen rockin ystävät. Sillä muun muassa heidän kappaleensa tulevat mieleen Ryan Adams -albumia kuunnellessa.
Ja se albumin alun - ja ehkä muunkin levyn - kitarasoundi on muuten todennäköisesti Fenderin Princeton Reverb -vahvistimesta. Ainakin Adams on lähtenyt mainostamaan juuri sitä styrkkaria.
Pasi Kostiainen
Menikö ohi? -juttusarjassa Anakonda.fi muistuttaa vuoden aikana julkaistuista levyistä, jotka ovat ehkä jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota.