16. helmikuu 2015
Lullaby and... The Ceaseless Roar on Robert Plantin kymmenes soololevy. Niiden lisäksi 66-vuotias, lähes 50-vuotisen uran tehnyt laulajalegenda on levyttänyt muun muassa vanhan bändikaverinsa Jimmy Pagen kanssa sekä myyntiä että kunniaa poikineen yhteisalbumin Raising Sand bluegrass -laulaja Alison Krausin kanssa.
Lullaby and... The Ceaseless Roar on komea ja monipuolinen levy, mutta se jäi viime vuonna Led Zeppelinin levyjen sinänsä onnistuneen uudelleenjulkaisusarjan jalkoihin. Ilman niitä monet olisivat varmaan huomanneet, että Plant on vireä veteraani, joka etsii mieluummin uutta kuin muistelee vanhoja. Albumi on vahva perustelu sille jääräpäisyydelle, että juuri Plant on esteenä Led Zeppelinin comeback -esiintymisille: miksi jättää tällaiset levyt tekemättä ja kiertää esittämässä vanhoja klassikkoja?
Albumi on Plantin ensimmäinen yhteislevytys nykyisen taustayhtyeensä The Sensational Space Shiftersin kanssa, vaikka tätä ei levyn kannessa julistetakaan. Saman bändin kanssa Plant saapunee myös ensi kesänä Pori Jazziin. Se olkoon meille suomalaisille mainio syy kaivaa puolisen vuotta vanha albumi kuunteluun uudelleen.
Levyä kuunnellessa huomio kiinnittyy ensinnäkin Plantin ääneen: se on kunnossa ja varsin sävykäs. Hänen laulutapansa on aiempien 2000-luvun levytysten, muun muassa Raising Sandin tavoin pikemmin pidättelevä kuin päästelevä, lähempänä leijonakuninkaan asemasta tietoista murahtelua ja viisautta kuin sitä Led Zeppelinin aikaista nuoren haastajan ärinää ja karjahtelua, josta Plant tuli 1970-luvulla tunnetuksi.
Toinen kiehtova ulottuvuus on The Sensational Space Shiftersin soundi ja levyn sovitukset. Aivan kuin noin vuosikymmen sitten Plantin taustalla Helsingin-keikalla Finlandia-talossa vakuuttanut Strange Sensation -yhtye, nykyinenkin kokoonpano hallitsee nyanssit ja Plantin tavoitteet: hiljaisellakin volyymilla voi soittaa intensiivisesti.
Mutta mihin riittää hyväkään laulaja ja näkemyksellinen bändi, jos kappalemateriaali on kehnoa? Sitä ei saada näitä kehtolauluja kuunnellessa tietää, sillä biisit ovat mainioita! Ne tempaisevat mukaansa ensi kuuntelulla, mutta kestävät pyörittävät pyörittämistä ilmeisen loputtomasti. Ehkä syynä on se, että Plant on uskaltautunut varsin kauas ihan ahtaimmasta blues rock -karsinasta kuten toki useasti aiemminkin erityisesti 2000-luvulla. 1980-luvulla tällaista eri musiikkikulttuurien vaikutteita, niin aasialaista kuin afrikkalaistakin maustetta tutumpiin angloamerikkalaisiin tehokeinoihin yhdistävää keitosta olisi kutsuttu maailmanmusiikiksi - se luokitus kelvatkoon myös nyt.
Lullaby and... The Ceaseless Roar ei ole Spotify`ssä. Levyn 11 kappaleen tunnelmiin voi tutustua Robert Plantin kahdeksalla levyä sivuavalla YouTube -videolla, joihin pääsee tästä. Linkin takana on väkevä lavakuntoa henkivä video kappaleesta Rainbow.
Varoitus: videon katsominen saattaa vaikuttaa kesäsuunnitelmiin - pitäisikö niihin mahduttaa Plantin -keikka Pori Jazzissa?
Pasi Kostiainen
Menikö ohi? -juttusarjassa Anakonda.fi muistuttaa levyistä, jotka ovat ehkä jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota.
Lue lisää Anakonda.fi:stä:
Menikö ohi? Ryan Adams: Ryan Adams - Aitoa amerikkalaista
Menikö ohi? Röyksopp: The Inevitable End - norjalaiset jäähyväiset
Menikö ohi? Jack White: Lazaretto - törkeän hieno rokkilevy
Lue lisää Robert Plantistä Anakonda.fi:stä:
Nähdäänkö tämä? RS: Jimmy Page suunnittelee paluuta lavalle
Muoti: Led Zeppelin innoitti muotisuunnittelijaa: huivi 500 euroa!
Led Zeppelin palannee listoille muttei lavoille - "Teen mitä tahansa uutta!"
Oho, Led Zeppelin yhdistää Miley Cyruksen, Pinkin ja Joan Baezin - katso videolinkit
Led Zeppelin jyräsi listoille uudelleenjulkaisuilla - 3 syytä menestykseen vuonna 2014
Ukkotappelu! Rockin legendat syyttelevät toisiaan
Kouvolan Runopoika: Päivän vitsi