Biffy Clyron rumpali runollisena:"Tuskin maltan odottaa heittäytymistä käsivarsillenne!"

Skotlantilaisyhtye Biffy Clyro on vireän keikkaviikon perjantaihuipentuma. Anakonda.fi tavoitti Helsinkiin saapuvan bändin rumpalin, joka intoutui paitsi kaunopuheiseen, myös poliittiseen haastatteluun.

Puheet ulkomaisten rockyhtyeiden keikkojen tyrehtymisestä Suomen -markkinoilla ovat olleet vahvasti liioiteltuja. Maanantaina Volbeat veti loppuunmyydyn Hartwall Arena -konsertin, loppuviikon aikana ovat tulossa vielä muun muassa legendaarinen stoner -yhtye Fu Manchu, jäähyväisiä jättävä ruotsalaissuosikki Kent kahdelle keikalle - ja skotlantilainen Biffy Clyro Helsingin jäähalliin.

Biffy Clyro on ponnistellut saavuttaakseen asemia 2010-luvun tuoreena rock-menestyjänä. Yhtyeenä, jonka musiikki olisi ajankohtaista ja energistä, mutta kuitenkin ajattomin, kitaravetoisin keinoin.

Ainakin Suomessa saavutuksessa on edistytty. On kyse sitten omista keikoista tai vaikkapa Foo Fightersin lämmittäjänä esiintymisestä, skottiyhtye on voittanut esiintymisillään itselleen uusia ystäviä.

Anakonda.fi saavutti keikan aattona Biffy Clyron rumpali Ben Johnstonin, 36, joka kertoi paitsi kuulumisia ja kohteliaisuuksia, myös mielipiteensä Skotlannin asemassa Brexit -kuviossa.

Perjantaina on keikkanne Suomessa. Miten kuvailisit Biffy Clyron ja Suomen suhdetta?

"Se on erinomainen. Olemme aina tunteneet itsemme tervetulleiksi, on kyse sitten ollut omasta keikastamme, jostain yhteiskeikasta tai vaikkapa vierailusta teidän "Grammy-gaalassanne" (EMMA-gaala, Biffy Clyro oli pari vuotta sitten Espoossa kunniavieras). Tuskin maltan odottaa, että saamme taas heittäytyä käsivarsillenne - sekä Suomen sinänsä, että erityisesti faniemme."

Edellisen kerran esiinnyitte Suomessa vain muutama kuukausi sitten Provinssirockissa. Mitä saamme nyt enemmän, kun teillä on festarivedon sijasta ihan täysimittainen oma keikka jäähallissa?

"Meillä on tietysti oma näyttävä produktiomme. Saamme myös soittaa pidempään. Se merkitsee sitä, että voimme soittaa uusien kappaleiden lisäksi enemmän myös vanhoja. Esitämme myös joitakin uusia, jotka eivät vielä viimeksi kuuluneet ohjelmistoon. Kesällä uusi levymme oli hädin tuskin ilmestynyt eivätkä sen biisit olleet tuttuja yleisölle. Se on aina vaikea tilanne, sillä me toivomme aina, että ihmiset tuntevat ohjelmiston ja laulavat mukana."

Ellipsis -albumi oli kesällä listaykkönen muun muassa britti-listalla ja Saksassa. Tunnetteko levyttäessänne nykyisin paineita siitä, että teidän pitäisi pystyä biiseillänne tavoittamaan yhä laajempi ihmisjoukko?

"Ehkäpä nyt tunsimme paineita enemmän kuin aikaisemmin. Halusimme, että levymme menee listaykköseksi, koska edellinenkin meni julkaisuviikollaan. Tämä oli myös saanut ulkopuoliset tahot kiinnostumaan levytyksestämme aiempaa enemmän. Toki sekin toi paineita."

Skotlantilainen kansanmusiikki on maailmanlaajuisesti tunnistettua - samoin maasta on tullut paljon menestyneitä artisteja ja bändejä. Miten Biffy Clyron skotlantilaisuus näkyy ja kuuluu?

"Emme ole muuttaneet Lontooseen tai Los Angelesiin. Se pitää jalat maassa ja muistuttaa meitä siitä, mistä tulemme. Olemme hyvin tietoisia ja ylpeitä skotlantilaisista juuristamme. Uskon, että se kyllä kuuluu musiikissammekin."

Biffy Clyroa ei tunneta poliittisena bändinä ainakaan käsitteen perinteisessä mielessä. Viime aikojen tapahtumien (Brexit -äänestys ja tämän vaikutus Skotlannin itsenäistymishaaveiden aktivoitumiseen) on kuitenkin kysyttävä, mitä mieltä sinä ja yhtye olette: mitä Skotlannin pitäisi tehdä?

"On surullista, että siteet naapureihin katkeavat (Brexitin toteutuessa, Britannian erotessa Euroopan Unionista). Asia on vaikea, koska demokratiassa äänestystulosta on tietysti kunnioitettava. Arvelen, että äänestystuloksen takana on ihmisten katkeruutta ja protestimielialaa. Tämä kaikki on nyt johtanut voimakkaampaan itsenäistymismielialaan Skotlannissa kuin koskaan ennen. Toivon, että Skotlanti vielä jonain päivänä liittyy Euroopan Unioniin."

Fakta: Biffy Clyro esiintyy Helsingin jäähallin Black Boxissa perjantaina 28. lokakuuta 2016.

Pasi Kostiainen