19. joulukuu 2014
"Ei tule", Folke West rauhoittelee.
West, 66, tuntee Kuuban kuin farkkujensa taskut. Hän on vieraillut maassa 20 vuoden aikana lukemattomia kertoja, tehnyt maasta niin viranomaistason valvonassa kuin kaduilla ja rantahietikoillakin tv-ohjelmia ja dokumentteja, vetänyt ympäri saarta satoja turistiryhmiä - ja jopa avioitunut kuubalaisen naisen kanssa, kahdesti. Nykyisen puolisonsa Lene Benauidesin kanssa hän ollut kymmenen vuotta.
"Olen lähdössä lauantaina Kuubaan jouluksi ryhmän kanssa katsomaan, mikä tilanne siellä on", hän kertoo Anakonda.fille, poikkeuksellisesti Helsingissä.
West mainitsi jo Obaman käydessä vaalikampanjaansa vuodenvaihteessa 2007-2008, että kuubalaisten odotukset ovat korkealla hänen suhteensa. Obama oli tullut sanoneeksi Yhdysvaltain ja Kuuban suhteista jotain paljon lempeämpää kuin 11 presidenttiä ennen häntä.
Oli kuitenkin pettymys kuubalaisille - ja Folke Westille - ettei mitään tapahtunut Obaman ensimmäisen virkakauden aikana. Käynnissä oleva toinen kausi ehti pitkälle ennen kuin alkoi tapahtua. Keskiviikko 17. joulukuuta 2014 tulee jäämään historiaan päivänä, jolloin yli puoli vuosisataa jatkunut vihanpito laantui. Yhdysvallat ja Kuuba vaihtoivat vankeja: Kuuba vapautti amerikkalaisen Alan Grossin, Yhdysvallat puolestaan viimeiset kolme vankia "Miamin viisikosta". Tiedotusvälineet ympäri maailman hämmästyivät juuri joulun alla tapahtunutta vanginvaihtoa, jonka jatkoksi Obama ja Kuuban johtaja Raul Castro pitivät historiallisen myötämieliset puheet maiden lähentymisestä. Maat aikovat myös avata suurlähetystöt, Yhdysvallat Havannaan yli 50 vuoden tauon jälkeen. Sanaa "historiallinen" käytettiin Washington Postissa ja muissa medioissa harvinaisen perustellusti.
Folke West, mikä merkitys nyt tapahtuneella Yhdysvaltain ja Kuuban lähentymisellä on?
"Tätä voi pitää lähtölaukauksena suhteiden normalisointiin. Vielä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään konkreettista. Tähän pitää suhtautua varovaisesti, niin kuin kuubalaiset ovat yleensä tottuneet suhtautumaan kaikkeen suurvaltojen kanssa. Merkittävää on mielestäni se, että Obama on nyt myöntänyt, että kauppasaarto epäonnistui - tietääkseni yli 50 vuotta kestänyt kauppasaarto on maailmanhistorian pisin. Nyt se saarto pitää vaan vielä saada purettua. Obamalla on asian kanssa vielä tekemistä kongressissa."
Millaiset suhteet maiden välillä käytännössä ovat olleet?
"Suhteet eivät ole olleet täysin poikki. Yhdysvalloilla on ollut Havannassa oma konttori, ja aika iso konttori vieläpä. Se on hoitanut perhetason asioita Yhdysvalloissa asuvien kuubalaisten ja kuubalaisten välillä. Lisäksi maat ovat tehneet diilejä merialueesta ja matkailussa on ollut kulttuurivaihtoa. Olin esimerkiksi juuri Havannan balettifestivaaleilla, ja siellä oli iso porukka New Yorkista."
Meneekö Kuuba nyt "pilalle", muuttuuko matkailijan kannalta kauniin vanhanaikainen paikka lasvegasiksi, pikku-Amerikaksi?
"Eurooppa ja monet maat, Kanada ja Kiina etunenässä ovat jo pitkään investoineet Kuubaan - kauppasaarrosta huolimatta. Ei siellä välttämättä ole niin paljon ostettavaa kuin ajatellaan, esimerkiksi Varaderoon tuskin mahtuu enää paljonkaan hotelleja. Ei sinne mennä niin vain kuin katettuun pöytään. Kauhukuva siitä, että Yhdysvallat tekisi uudestaan saman kuin vuonna 1902 ja ottaisi saaren haltuun, ei tule toteutumaan. Amerikkalaismatkailijoiden määrä tulee kyllä lisääntymään, nyt heitä on ollut noin 80 000 vuodessa. Sen verran kuitenkin, vaikka Yhdysvaltain lain mukaan Kuubaan matkustaminen on maan kansalaisilta kiellettyä, siihen on tarvittu erikoisviisumi. Niitä on myönnetty urheilun ja kulttuurin nimissä. Uskon, että iso amerikkalainen yleisö tulee sinne vähitellen, ei se paikalle kerralla hyppää."
Miten risteilyturismi muuttuu? Karibian suuret risteilyaluksethan eivät ole tähän mennessä voineet pysähtyä Havannassa, vaan kiertäneet muun muassa Jamaikan, Dominikaanisen tasavallan ja Bahamasin satamakaupungeissa.
"Lähelle Havannaa on rakennettu Marielin satamaa. Rakennustyöt ovat käsittääkseni loppusuoralla. Siitä on tehty niin iso, että jättimäiset risteilyalukset ja jättitankkerit mahtuvat sinne. Havannan nykyiseen satamaan niillä ei ole mitään asiaa, vanha Sally Albatross mahtuu sinne juuri ja juuri. Jatkossa lähes kaikki isot alukset tulevat muuttamaan reittiään ja Havannaan tulee 10 000 one-day-visitoria joka päivä. He tuovat Kuubaan helppoa rahaa, kun laivat maksavat korkeita satamamaksuja ja ihmiset kuitenkin kuluttavat jotain päivän aikana. Vaikka jokainenhan tietää, että yksi päivä on Havannassa aivan liian lyhyt aika..." (lisätietoa Marielin satamahankkeesta löytyy tästä The World Reporterin jutusta)
Miten Kuuballe nyt käy?
"Kuuba on kulttuurin suurmahti. Tämä voi antaa lisää vahvuutta sen kehittämiseen. Ei Kuuban musiikki- tai tanssikulttuuri romahda tämän takia, vaan päinvastoin. Valtio säilyttää oman identiteettinsä, vaikka käynnissä on jo pitkään ollut yhteiskunnan hidas muuttuminen. Laillisia, yksityisiä firmoja (joiden perustaminen sallittiin 2011) on paljon, ne työllistävät jo 20 prosenttia kuubalaisista."
Teksti ja kuva Pasi Kostiainen