08. kesäkuu 2017
Sain kutsun lähteä tutustumaan venäläisen kiekkoakatemian jokapäiväiseen toimintaan ja valmentajien metodeihin. Mietin pitkään, onko oikeasti mielekästä lähteä maailman kiekkoilun kärkimaahan säätämään heidän juttujaan. Sieltä kun noita tähtiä putkahtelee hieman useammin ja tasaisempaan tahtiin kuin suomesta.
Mitä tällaisella maailmaa jo melkein kymmenen vuotta kiertäneellä valmentajalla voi olla annettavaa venäläiselle kiekkoilijanaluille?
Suomeen ei ole kyselty enää vuosikausiin töihin. Miten sitten Venäjälle? Ja vielää rakentamaan kasvualustaa kiekkoilijoille?
Ajatus alkoi kuitenkin kiehtoa enemmän ja enemmän, kun mietiskelin kokemuksiani eri maista. Ja sitä, mitä olin jo aiemmin Venäjällä työskennellessäni nähnyt.
Erilaiset ihmiset, heidän kasvatuksensa ja kulttuurinsa muokkaavat käytös- ja oppimistapoja, joilla omaksutaan asioita - myös jääkiekossa ja muissa urheilulajeissa. Jokaisella maalla on oma tyylinsä valmennuksessa huolimatta siitä, mistä ammennetaan ja hämmennetään.
Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että Euroopassa on pelattava eurooppalaista jääkiekkoa ja Pohjois-Amerikassa sitten taas heidän omalla tyylillään. Säännötkin sen jo sallivat - tai estävät ja muokkaavat.
* * *
Miksi siis Venäjälle ?
Isossa maassa on paljon ihmisiä ja sekaan mahtuu kaikenlaisia tyyppejä.
Jekaterinburgissa oli haluttu muutosta perinteiseen valmennukseen. Sikäläisen kiekkoakatemian päämotivaattori ja yksi omistajista itse kiekkosuuruus on Pavel Valerjevitš Datsjuk, NHL-legenda, joka on tällä hetkellä KHL:n mestarijoukkueen Pietarin SKA:n tähtipelaaja.
Jekaterinburgissa oli käyty läpi kaikkien kiekkoilun suurmaiden valmennusmetodeja ja kiekkotietoutta. Lopputulos: oli päädytty siihen, että suomalaisessa osaamisessa täytyy olla "jotain", joka vuodesta toiseen nostaa maajoukkueen mitalipeleihin ja jopa maailmanmestaruuksiin niin junioreissa kuin aikuiskiekossa (siis niin naisten- kuin miestenkin maajoukkueet).
* * *
Suurta hämmästystä venäläisissä herätti se, miten vähän juniorit Suomessa harjoittelevat.
Sanoin, että lapset käyvät koulussa ja illalla vanhemmat sitten kuskaavat pikku palleroisensa treeneihin. Venäläiset tokaisivat siihen, että niin heilläkin, mutta aamulla tai päivällä treenataan myös. Kouluilla ei ole mitään sitä vastaan että lapset urheilevat.
Käsittääkseni vähimmäistuntimäärä koulua tulee kyllä täyteen viikoittain venäläisessäkin systeemissä.
Entä sitten se venäläinen valmennusmetodiikka?
Se on aika lailla sama kuin suomalaisten ulkomaanmatkat ja kommunikointi paikallisten kanssa kun ei osata kieltä: huudetaan vaan ihan helvetin kovaa, että asia varmasti menee perille.
Lisätään tuohon vielä keinoiksi nöyryyttäminen ja haukkuminen, niin ollaan niin sanotusti asian ytimessä.
Venäjällä käytetään kahta lausetta tähän hommaan:
"Mitä sä teet?"
"Mihin sä meet?"
"Näillä mennään", sanoi Matti.
Naurattaa varmaan, mutta kun sitä touhua seuraa paikan päällä ja sama toistuu joka päivä, niin enpä kauhean kovalla innolla veisi omia lapsiani tuohon touhuun mukaan.
Lapset siis oikeasti pelkäävät valmentajiaan. Ja sama meno jatkuu kaksi kertaa joka päivä - viitenä päivänä viikossa.
* * *
Ja sitten on se juhlapäivä eli pelipäivä.
Jep.
”MITÄ SÄ TEET!!!??!”
”MIHIN SÄ MEET!!!???”
Pojat tulee innoissaan vaihtoon, kun tekivät maalin ja arvatkaapa mitä? Valmentaja huutaa kuin hyeena että miksi ei tehty niin ja näin!
Seuraavissa treeneissä tehdään taas videoita YouTubeen, ja kuinka ollakaan, videot pyörivät ihmisten ihasteltavina puolitoistakertaisella vauhdilla, että näyttää paremmalta.
Tässä siis vähän arkea johon Jekaterinburgissa haluttiin muutosta.
* * *
Kutsuin paikalle tekniikkavalmentajat Hannes Hyvösen ja Lari Joutsenlahden.
Hanneshan tunnetaan oman aikansa ehkä kovimmasta laukauksesta ainakin Pohjolassa - ja miksei myös NHL: ssä sekä KHL: ssä.
Rauhalliseen tahtiinsa ja huolellisesti hän opetti lapsia laukomaan ja kannusti sekä rohkaisi. Pojat hämmästelivät iloisina, kun veto alkoi lähteä tulisesti kohti maalia.
Tapa jolla asioita opetettiin närkästytti tiettyjä tahoja. Tultiin jopa sanomaan, että ei noin lauota ja muuta sontaa.
Joillekin venäläisille on tärkeää, että tehdään helvetisti ja on iso sirkus päällä. Näin homma näyttää hyvältä ja miellyttää varmasti miellyttää johtoporrasta.
Nyt ei kuitenkaan ollut kyse sirkuksesta eikä miellyttämisestä vaan perusasioista ja lopputuloksesta. Ja voin sanoa, että hyvä tuli. Pojat hymyilivät ja takoivat kiekkoja maaliin.
Epäilijät lähetettiin ulos hallista.
Toisessa päädyssä Joutsenlahden johdolla tehtiin luisteluharjoitteita ja vauhti oli kova. Porukalla oli hauskaa ja kun itse valmentajat eivät kaikkia liikkeitä puhtaasti osanneet suorittaa (yhtä entistä pelaajaa lukuun ottamatta) niin haaste otettiin vastaan ja kuvamateriaalia puretaan varmasti vieläkin.
Hallilla nimittäin taltioidaan kaikki, mitä siellä tapahtuu. Iso kaukalo, pikku kaukalo, jumppasali, kaksi laukaisusalia sekä punttisali ja kaikkialla on tallentavat kamerat.
Materiaalia kertyy.
* * *
Leiri päättyi mukavissa merkeissä ja oppia oli jaettu sekä saatu.
Mikä on lopputulema kun muutosta tuotiin taloon ja sitä opetettiin ?
Aika näyttää onko muutosvastaisuus kuitenkin vahvempi voima ja ”näillä mennään” taas, kun ei uskalleta valmentaa hymy kasvoilla ja jakaa neuvoja positiivisin keinoi. Sehän oli teemana suomalaisten spesialistien leirillä.
Loppukesästä tämäkin salaisuus selviää.
Aurinkoista kevättä ja kesää jos sellainen Suomeen sattuu tänä vuonna tulemaan.
Pianhan se kausi taas alkaa.
Vesa Surenkin
Vesa Surenkin on suomalainen jääkiekkovalmentaja, joka on valmentanut 11 maassa. Hän puhuu kuutta kieltä. Hänen vanhoja Anakonda.fi -blogi-kirjoituksiaan voi lukea alta.
Surenkin työskenteli kauden 2015 - 2016 Turkin maajoukkueen kakkosvalmentajana. Alkukauden 2015 - 2016 hän valmensi latvialaista HASC Tukumsin joukkuetta.
"Finaalin aikaan en saanut olla maassa" - Vesa Surenkin kausi päättyi Turkissa dramaattisesti
Tuomari jätti jäähyn viheltämättä - "Se olisi ollut vähän liikaa"
Vesa Surenkinin blogi: "Turkin maajoukkueen kamera varastettiin Suomessa"
Lätkävalmentaja ihmettelee, miksi luistelu ei ole fitness -laji - "Hanuri kehittyy"
Vesa Surenkin Turkin maajoukkueen valmennusryhmään - "Taas sitä ollaan jääkiekon kehitysmaassa!"
Valmentaja sai kenkää, kun seuran rahat loppuivat - "Jo syyskuussa, uusi ennätys?"
Kiekkovalmentajan blogi:"Edellinen kausi unohdettu, rahoja odotellaan edelleen"
Anakonda.fin blogissaan Surenkin kirjoitti kaudella 2014 - 2015 kokemuksia työstään kazakstanilaisen Kökşetaw -kaupungin Arlan -joukkueen päävalmentajana. Arlan sijoittui sarjassa toiseksi. Surenkinin vanhat, värikkäät tarinat voi lukea tästä:
Näin jääkiekosta tuli pysyvä osa elämääni
Korruptiota jääkiekon ammattilaissarjassa - "Pelikiellosta selvisi maksamalla"
Vastustaja lähetti suomalaisvalmentajalle ääninauhan oman koutsin huutopalaverista!
Jääkiekkojoukkueen kauhujen matka - "Kuski ei huomannut, että bussista puuttuu rengas!"
Lätkäarkea Kazakstanissa: Poliisi antoi joukkueen bussikuskille sakot, tämä kieltäytyi maksamasta
Blogi: Vesa Surenkin:"Jäämestari oli ajokunnossa viimeksi joulukuun alussa!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Saimme jäähyn, kun vastustajan valmentaja kompastui vesipulloon!"
Blogi: Vesa Surenkin:"Vastustajan lääkäri pyysi, ettei tehdä 20 maalia enempää!"
Blogi: Vesa Surenkin - "Valmentajatutkinto vankilassa?"
Täältä tullaan Kökşetaw! Surenkin valmentamaan jo kymmenenteen valtioon