12. syyskuu 2015
Viime blogikirjoituksessani kerroin, kuinka suuria muutoksia elämässäni on viime aikoina tapahtunut ja miten nykyään toimin yrittäjänä pelialalla. Nyt tämäkin on tosiaan virallista, eli Sandy Entertainment Oy on rekisteröity kaupparekisteriin! Olen kuitenkin yhä myös opiskelija, mutta opintojeni suunta on nykyäänpelien tuottaminen ja suunnittelu rakennustekniikan sijaan. Opiskelupaikkakin on muuttunut Oulun yliopistosta yhteen Euroopan parhaista pelialan kouluista, nimittäin Kajaanin ammattikorkeakouluun.
Tällä hetkellä töitä ja tapahtumia pukkaa niin, ettei meinaa itsekään pysyä perässä. Vierailin pari viikkoa sitten eräässä maailman arvostetuimmista pelialan opiskelijoiden kilpailussa Skotlannissa. Olimme toinen suomalainen tiimi kilpailun 15-vuotisessa historiassa, joka pääsi kilpailuun mukaan lukuisien ympäri maailmaa hakeneiden tiimien joukosta. Tuosta viikon kestäneestä reissusta riittää vaikka kuinka paljon tarinaa kerrottavaksi, niin onnistumisia kuin isompia epäonnistumisiakin, mutta teen niistä kokonaan oman kirjoituksensa. Nyt jatkan siitä mihin viimeksi jäinkin, eli mistä kaikki tämä rumba oikein alkoi.
Pari vuotta sitten makasin usein selälläni sängyssäkatsellen asuntoni kattoa. Mietin hieman ahdistuneena, että millaista se arki tulee rakennusalalla diplomi-insinöörinä olemaan, ja mitä oikein tulen tekemään. Onneksi yliopistossa on kuitenkin laaja kirjo erilaisia pakollisia kursseja. Yksi näistä nimittäin oli ”Johdatus ohjelmointiin”.
Pari vuotta sitten en ollut koskaan omistanut tietokonetta. Peliharrastukseni tapahtui konsoleilla ja perheen tietokonetta käytin nuorempana ainoastaan ystävien kanssa kommunikointiin. Sitten koulussa tuli vastaan kurssi, jolla meille opetettiin hieman koodausta. Kun osallistuin kurssille ensimmäisen kerran, meneillään oli hieman saamaton syksy, eikä kiinnostusta koodaustakaan kohtaan oikein löytynyt. En päässyt kurssia edes läpi ja sen suorittaminen siirtyi vuodella eteenpäin. No, seuraava syksy olikin löysempi muun koulun osalta ja päätin antaa ohjelmoinnille toisen mahdollisuuden. Edellisen vuoden alun opit olivat yhä muistissa ja kurssi alkoi leppoisasti. Matemaattiset aineet ovat aina sujuneet minulta erinomaisesti ja se heijastuu melko hyvin myös koodaamisen omaksumiseen. Koodauskurssia kului muutama viikko, ja se alkoikin sujumaan minulta erittäin näppärästi. Muistan jo kurssin puoliväliin mennessä tehneeni kaikki tehtävät lisämateriaaleja myöten. Innostuin esittelemään maailman yksinkertaisimpia tekemiäni ohjelmia tyttöystävälleni, jotka olin hänen kannettavallaan koodannut. Ohjelmointi siirtyi nopeasti myös vapaa-ajalleni täysin harrastuspohjaiseksi toiminnaksi, kun innostuin tekemään milloin mitäkin yksinkertaisia ohjelmia. Ja siitä se kaikki oikeastaan alkoi.
Puolisen vuotta koodailtuani törmäsin erääseen pelinkehitykseen liittyvään pieneen tapahtumaan, jota Oulun ammattikorkeakoulun oma pelikoulutus nimeltä Oulu Game Lab oli järjestämässä. Päätin käydä kurkkaamassa, mistä tapahtumassa oli oikein kyse. Paikan päällä oli pelialan puhujia sekä omia pelejään esitteleviä aloittelevia tiimejä, jotka olivat Oulu Game Labin opiskelijoita. Tapahtuma oli mielenkiintoinen, koska olen aina ollut erittäin intohimoinen pelaaja. Puhujat olivat innostavia ja tiimien projektit kiehtoivat suuresti. Eräs tiimi olikin lisätyövoiman tarpeessa ja huomasin esimerkiksi ääninäyttelijän paikan olevan vapaana. Iskin sähköpostini paperilistaan osoittaakseni kiinnostukseni. Tiimi ottikin pianminuunyhteyttä ja keskustelimme mahdollisista tehtävistäni. Yksi asia johti toiseen ja kun mainitsin ohjelmointikurssistani, niin yhtäkkiä olinkin jo menossa projektiin ihan pelinkehittäjän paikalle sekä tarvittaessa myös koodaamaan.En oikein ehtinyt edes tajuamaan mitä tapahtui, ennen kuin minulla oli jo toista sataa sivua paksu nivaska tulostettuja dokumentteja pelimoottorista nimeltä Unity3d.
Seuraavat päivät menivät aamusta iltaan uuden pelimoottorin opiskelun parissa. Unity3d on siis maailman käytetyin pelimoottori tällä hetkellä, eikä ihme. Sen käyttö, dokumentaatiot ja yhteisöt internetissä ovat todellakattavat sekä helposti ymmärrettävät. Minäkin tietokoneita vierastavana kaverina pääsin sisälle todella nopeasti tehokkaan perehtymisen ja käytännön kokeilujen avulla. Koulujutut kuitenkin tuohon aikaan painoivat armottomasti niskaan. Kurssit olivat lopuillaan kevään edetessä ja paljon oli lopputöitä tehtävänä sekä tenttejä päntättävänä. Jouduin hyvin nopeasti sanomaan itseni irti tiimistä, johon olin juuri liittynyt. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Tämä harmitti älyttömästi, mutta minusta tuntui etten pystynyt antamaan projektille tarpeeksi, kun olin muutenkin vielä tuolloin niinkokematon pelinkehityksessä. Jatkoin kuitenkin pelimoottorin opiskelua vapaa-ajallani läpi kevään.
Kun kouluhommat laantuivat vapun aikoihin, minulle jäi yhä enemmän aikaa harjoitella pelinkehityksen parissa. Olin täysin innoissani uudesta, vielä tuolloin minulle jopa utopistisesta ajatuksesta päästä tekemään pelejä joskus tulevaisuudessa. Järjettömän pituisten työpäivien siedätyshoito taisi muistaakseni alkaa joskus tuolloin, mutta tässä tapauksessa tosin pelinkehityksen opiskelun muodossa. Muistan päivät, kun minulla ei ollut koulua ja aloitin opetusvideoiden katsomisen netistä heti kun heräsin. Päivä vilahti ohi, ja vasta kello 2 yöllä havahduin ja tajusin opiskelleeni koko päivän pelinkehitystä. Tuolloin olin uppoutunut nettiartikkeliin, jossa joku ulkomaalainen devaajaeli pelinkehittäjä kirjoitteli kokemuksistaan kaupallisen peliprojektin parissa. Nämä tarinathan useimmiten painottivat pelinkehityksen raskautta, minkä ymmärrän nyt täysin itsekin, mutta silti ne jaksoivat kiinnostaa erittäin paljon. Tässä vaiheessa olin jo oikeastaan suunnitellut useampiakin peli-ideoita tarkasti dokumentoituna omiin muistioihini. Kaikenlaisia prototyyppejä olin myös kehittänyt pelimoottoriin perehtyessäni ja koodannut todella paljon siinä samassa. Alkoi oikeastaan jo tuntua siltä, että voisin jopa aloittaa ihan oikean projektin kehittämisen.
Olen aina ollut luonteeltani hieman impulsiivinen ja monesti innostuessani homma karkaa käsistä hyvin nopeasti. Sitten menee hetki ja into laantuu, kunnes huomaan käyttäneeni rahaa jälleen johonkin aivan turhaan. Tällaiseksi impulsiiviseksi toiminnaksi voisi myös kuvata ideaani alkaa kehittämään ihan kokonaista peliä muutamien kuukausien itseopiskelun jälkeen. Muista hetkellisistä innostumisistani eroten tällä kertaa asia vaan oli toisin. Tämä tasan ensimmäinen peli, on nimittäin juurikin se peli mitä perustamani yritykseni yhä työstää: Pogo Mad. Keväällä peli pääsi osallistujaksi yhteen maailman arvostetuimmista kilpailuista. Pitchasin Pogo Madia äskettäin maailman johtaville pelialan median edustajille Helsinkiin Pocket Gamer Connects nimisessä konferenssissa. Tuohonkin oli karsinta, jonka läpäisimme. Runsas kuukausi sitten Helsingissä järjestettiin toinenkin pelialan tapahtuma, nimeltä Assembly. Myös siellä oli kilpailu, johon Pogo Mad pääsi sisään monien muiden hakijoiden joukosta ja sijoittui neljänneksi kuudentoista kilpailijan listalta.
Miten olen päässyt tähän tilanteeseen jo ensimmäisellä ikinä kehittämälläni pelillä? Ensiksi: tekemällä hurjasti töitä. Mutta itse tekemäni työ ei yksin riitä. Koko tämän hetkinen tiimini on paiskinut myös töitä hiki hatussa.
Tämän lisäksi olen tehnyt hyviä ”strategisia” päätöksiä projektiini liittyen. Ilman niitä päätöksiä en olisi ikinä tässä. Minulla oli esimerkiksi vielä jossain vaiheessa tavoitteena työstää koko peli yksin, niin sanotusti indienä. Tähänkin tuli kuitenkin jossain vaiheessa muutos. Ja viimeisimpänä kriittisenä tekijänä taipaleeni aikana on ollut intohimo. Ilman suunnatonta intoa päivittäisiä työtehtäviäni kohtaan en olisi jaksanut tänne asti millään.
Eipä ole tullut vähään aikaan enää mietittyä iltaisin kotona, että mitähän sitä tulevaisuudessa tekisi…
Petrik Sandberg
Tämä on Petrik Sandbergin toinen blogi Anakonda.fi -sivustolle. Lue tästä ensimmäinen:
Uusi blogi, pelialan start up-yrittäjä Petrik Sandberg - "Työpäiväni kestää 14 tuntia!"
Petrik Sandbergin yrityksen etenemistä voit seurata Twitterissä nimellä @Sandy_gms.
