28. elokuu 2014
Heräsin aamulla, tai siis meidän perheen kesärytmeillä tossa kahden maissa. Puhelimestani aikaa tarkistaessani huomasin, että oli tullut poliisilta tekstiviesti. Ens hätään pelästyin, että nuoriso on tehnyt pahojaan tai jollekin on käynyt huonosti, mutta se olikin vain yhteydenotto liittyen aiemmin raportoimaani keikkareissuun. Oli jääny löpöt maksamatta jossain Kajaanin paikkeilla. Vaikea sanoa kenen syy. Todennäköisesti kuskin, koska se varmaan tankkas ja oli varmuudella selvä. Kukaan ei vaan muista, kuka kuskina tuolloin oli. No, joka tapauksessa virheiden sattuessa syyllisten etsiminen on usein idioottimaisinta puuhaa. Pääasia että asiat menee eteenpäin, eiks näin?
Mutta siis. Tästä poliisin muistutuksesta tuli mieleeni että voisinhan kertoa jotain yhdestä kesän toisesta viikonlopun keikkareissusta. Tapojemme mukaan mentiin taas niin kauas kuin pääsee. Eli Kittilä ja Tornio. No kyl Suomessa kauemmaskin pääsee, mutta se on tarpeen lähinnä rinkan ja kalastusvehkeiden kanssa. Tai sitten pelkkien vehkeiden. Riippuu ihan siitä, mikä on päämäärä. Joka tapauksessa, pohjoisessa on aina mukavaa.
Tällä reissulla me oltiin varsinaisia tissiposkia. Mentiin oikein lentokoneella Rovaniemelle. Joitakin viikkoja aiemmin yritin vuokrata netistä auton, laitoin nouto- ja jättöpaikan ja sain hinnan. Sit kun piti viimeinen klikkaus tehdä niin siellä oli sellanen saatanan pieni ”ruksilaatikko” missä luki että auton jättäminen toisen toimipaikkaan + 220€. Ajattelin että mitä vittua, olin koko ajan noutamassa auton Ropsusta ja palauttamassa Ouluun tietyllä hinnalla ja sitten syötetään ketunhäntää vastakarvaan. Päätin että pitäkää tunkkinne. Me vaikka liftataan mieluummin.
Veresrock on hieno paikallinen talkoovoimin tuotettu tapahtuma Kittilässä. Sinne oltiin siis menossa. Kyytiasiakin hoitui helposti kun ollaan pohjoisen ihmisten kanssa tekemisissä, joten autokyyti Rovaniemen kentältä lutviintui järjestäjien toimesta ja matka taittui joutuisasti Kittilään. Majoittuminen ja kevyt myöhäislounas ravintolassa ja parin tunnin välikuolemat. Itse tapahtumapaikalla oli leppeä tuulenvire, mikä huolehti siitä, että itikoita oli ”vain ku etelässä”. Mutta yleisö oli tulessa ja niin bändikin lavalla. Huikea päivä. Ja aivan kauhea meno Kittilä hotellissa koska sattui olemaan jonkinlainen kylätapahtumaviikonloppu ja kansaa aivan vallan liikkeellä.
Seuraavana päivänä lounaspizzan ääreltä soitin Tornioon, kenelle muullekaan kuin MÄNÄKERILLE! Siellä se oli laittanut just auton parkkiin ja siemaili tyytyväisenä viljapohjaista kultaa lämpimällä terassilla. Sattui nimittäin niin, että edellisestä tarinasta tuttu ”mänäkeri” lupautui ratkaisemaan em. riistovuokraushinnoittelusta johtuneen logistiikka-propleeman lentämällä Ouluun ja vuokraamalla tila-auton jolla tulla Tornioon juomaan meidän bäkkäriviinat ja sitä kautta tarjoamaan auton meille ajettavaksi Oulun kentälle. Veresrock ystävällisesti järjesti meille kyydin Kittilästä Tornioon, mikä ei ole ihan vähäinen siivu sekään. Toki pysähdyimme silläkin matkalla pyllistelemään nähtävyyksiä kuten kuvasta näkyy.
Napapiiri. Se ei ole nähtävyys. Se on enemmän kuin tunnetila. Ei osaa selittää. Sellanen se on.
Tornio oli meidän Cherryjen kenties isoin keikka toistaiseksi. Mahtavat festaripuitteet, mainioita bändejä ja sillettis. Kuuluttaja kuulutti meidät sisään cover-bändinä mikä oli tietty aavistuksen vaivaannuttavaa. ”saatatte kuulla Are you gonna go my wayn” tai ”L A Woman” -tyylisiä klassikoita uusina versioina. Helvetin hyviä biisejä, ei siinä mitään, mutta kun odotat pääsyä lavalle soittamaan uuden levyn omia biisejä ja mahdollisesti pari saaatanallista punk-coveria pisteeksi iin päälle, niin tuntui, että yleisö on kevyesti harhaanjohdettu.
Alettiin kuulutuksista huolimatta turmuuttamaan niin maan saatanasti, ja kyllähän se porukka tajus aika nopeasti, mistä on kysymys. Saatiin mainiot kinkerit aikaiseksi ja tyhmempikin ymmärsi, ettei tässä soiteta iskelmää.
Sitten juotiin virvokkeita ja kuunneltiin Europea. Kukin omalla painotuksella. Yöllä huomasin ammattimaisuuteni poistamalla koko bileseurueen hotellista joen rantaan. Mun mielestä on ok pitää bileitä, mutta aamuyön bileet hotellissa on aina huono idea. Olen itsekin järjestänyt moisia, siksi tiedän. Sitä paitsi kesäinen Torniojokilaakso aamuauringossa, tiedättekö mitään huumaavampaa? Arvasin, ette tiedä. Se nimittäin oli jotain se.
Sunnuntaina taiteilimme itsemme jollain kumman konstilla Oulun kautta Helsinkiin ja retki sai onnellisen lopun. Oli aivan onnellinen itse asiassa koko retki.
Olen ollut laiska paska näissä kirjoitushommissa, joten nyt meinaan kuroa kalenteria umpeen. On niin helvetillisesti erikoisia tapahtumia, joista vois kirjoitella. Että ei muuta kuin kuulumisiin!
Eicca Toppinen
Eicca Toppinen on helsinkiläinen rockmuusikko. Hän soittaa selloa kansainvälisesti menestyneessä Apocalyptica -yhtyeessä ja rumpuja Cherry & The Vipers -bändissä, joka kiertää Suomea ahkerasti. Toppisen edellinen Anakonda.fi -kolumni löytyy täältä.