10. syyskuu 2015
Litmanen analysoi vihdoinkin julkisesti, mikä meni pieleen Barcelonassa vuosituhannen vaihteessa!
Jari Litmasen muistelmateos Litmanen10 käy läpi Kuninkaan, Suomen kaikkien aikojen parhaimman jalkapalloilijan uran. Litmanen vie paitsi ammattilaiskentille työväenluokkaiseen lapsuuteen Lahdessa, josta ei mitään puuttunut - kirja ei siis ole Zlatanin tapaan kurjuudesta kuninkaalliseksi -kasvutarina. Kuningas -lempinimen Litti sai ammattilaisurallaan ja Suomen maajoukkueessa ihan pelillisistä ansioista.
Kirja olisi ehkä kaivannut terävämpää toimittamista, mutta tällaisenakin se antaa mahdollisuuden kurkistaa 1990- ja 2000-luvun ammattilaiskentille ja huippuseurojen pukukoppeihin. On kiinnostavaa lukea, miten Litmanen koki itse vuotensa Ajaxin, FC Barcelonan ja Liverpoolin joukkueissa.
Tällä hetkellä maailman parhaana jalkapalloseurana porskuttava viime kevään triplamestari FC Barcelona oli Litmasen seura puolentoista kauden ajan 1999-2001.
On tunnettua, ettei Litti päässyt Kataloniassa koskaan näyttämään kykyjään siten, että hän olisi voinut nousta samanlaiseksi sankariksi kuin aiemmin Amsterdamin Ajaxin lukuisia mestaruuksia voittaneessa joukkueessa. Hollannissa Jari on suosittu pojan nimi, Kataloniassa Jari Litmanen jäi kuriositeetiksi, ainoaksi suomenkieliseksi sanapariksi FC Barcelonan museon kansainvälistä joukkuetta kuvaavaan maailmankarttaan.
Anakonda.fi poimi kirjasta Litmasen omat selitykset sille, miksi Barcelonan jaksosta tuli pettymys:
1. Pettymystä seuranneet puhdistukset
Litmasen ensimmäinen kausi Barcelonassa 1999 - 2000 päättyi pettymykseen: seura oli La Ligassa toinen ja putosi välierissä niin Mestarien liigassa kuin Espanjan Cupissakin - jälkimmäisessä siksi, ettei Barca saanut lainkaan samanaikaisen maaottelun takia joukkuetta kasaan toiseen osaotteluun!
Kiihkeässä Kataloniassa tämä otettiin raskaasti, varsinkin kun paikalliskilpailija Espanyol voitti Espanjan Cupin ja verivihollinen Real Madrid Mestarien liigan. Pettymystä seuranneita puhdistuksia Litmanen kuvailee kirjassa seuraavasti:
"..."katastrofaalisen" kauden lopputuloksena seuran puheenjohtaja lopetti, valmentaja irtisanoutui ja noin kymmenelle pelaajalle ilmoitettiin, ettei heille ole käyttöä.... Itse kuuluin myös tähän "puhdistukseen". Yhteistä meille kaikille oli, että olimme ulkomaalaisia."
2. Ero asenteessa
"Barcelonassa ajattelutapa oli siis hiukan mustavalkoinen, siksi se vaikutti jännältä minun kaltaiselleni pohjoiseurooppalaiselle, joka oli tottunut näkemään asioissa myös harmaan sävyjä ja laskemaan yhteen plussia ja miinuksia. Espanjalaisille menestys oli pitkälti joko kaikki tai ei mitään."
3. Liian lämmin
"Myös lämpö saattoi olla ongelma, 25-35 astetta ja se tuntui harjoittelussa. Suomessa tai Hollannissa varsinaista hellettä ei ollut kuin kesäisin muutamana päivänä tai korkeintaan pari viikkoa."
4. Oudot harjoitteluajat
Lämpö - ja katalonialainen kulttuuri - ajoittivat Barcelonan harjoitukset aikaisemmaksi ja myöhemmäksi kuin Litmanen oli tottunut Suomessa tai Hollannissa tottunut.
"Esimerkiksi aamuharjoitukset pidettiin kesällä aikaisemmin, yhdeksän maissa. Iltaisin puolestaan saatoimme harjoitella kahdeksan aikoihin. Hollannissa harjoittelimme aina aamupäivällä puoli yhdeltätoista ja iltapäivällä kolmelta."
5. Oudot ruokailuajat
"...olin tottunut syömään Suomessa neljän viiden aikoihin ja Hollannissakin kuudelta tai seitsemältä illalla. Espanjassa ei menty ravintolaan ennen yhdeksää."
6. Liian vähän unta
"Aikatauluilla oli siinä mielessä suuri merkitys, että esimerkiksi iltaharjoitusten jälkeen ei ollut moneen tuntiin mitään toivoakaan saada unen päästä kiinni. Jos treenit loppuivat puoli kymmeneltä illalla, syömään pääsi vasta puoli yhdentoista aikaan. Kesti yhteen tai kahteen ennen kuin nukahti. Aamulla oli sitten herätys klo 7.30 harjoituksiin, ja yöunet jäivät helposti vähemmälle kuin olisin tarvinnut ja mihin olin tottunut."
7. Loukkaantumiset
Litmasen mukaan Barcelonan pelaajat kävivät pelipaikoista kovaa, mutta rehtiä kilpailua. Hänen kanssaan samalle keskikentän tontille olivat tyrkyllä seuran nykyinen menestysvalmentaja, tuolloin Espanjan maajoukkueessa pelannut Luis Enrique, Hollannin maajoukkuepelaaja Ronald de Boer ja Barcelonan oma juniori ja Espanjan maajoukkuepelaaja Gabri.
"Siinä kilpailutilanteessa säännölliset loukkaantumiseni kävivät minulle ongelmiksi. Aina kun sain peliaikaa, jouduin pian taas sivuun ja piti aloittaa kuntoutus."
8. "Liian hyvät" joukkuetoverit
Barcelonan Rivaldo valittiin Euroopan parhaaksi pelaajaksi vuonna 1999, Barcelonan Luis Figo 2000 ja Liverpoolin Michael Owen 2001.
"Voisin kuvitella olevani jalkapallohistorian ainoa pelaaja, jonka pelikaverit ovat saaneet sen palkinnon kolmena peräkkäisenä vuotena - siis kolme eri pelaajaa! Kaikki kolme olivat hyökkäyspään pelaajia, mikä tietysti vaikutti osaltaan myös omaan pelaamiseeni. Siinä kului samalla kolme vuotta, jolloin minun piti henkilökohtaisesti olla parhaimmillani ja joina kypsyyteni ja valmiuteni olivat huipussaan. Siksi nuo vuodet jäivät minulle pelillisesti pieneksi pettymykseksi."
9. Politikointi
Kun ensimmäinen vuosi Barcelonassa oli pettymys, odotukset seuraavaa kohti olivat korkealla - olihan Litti puhjennut kukkaansa yhden kauden totuttelun jälkeen Ajaxissakin. Mutta puhdistusten myötä Barcelonasta lähti valmentaja Luis van Gaal sekä tätä tukenut seurajohto - ja uusille pomoille Litmanen edusti menneisyyden virhehankintaa.
"... (valmentaja) Serra Ferrer sanoi:"Olet hyvä pelaaja, mutta olen valinnut Rivaldon piilokärjeksi. Sinulle ei ole tilaa joukkueessa." Tämä tapahtui elokuun alussa ennen kuin yhtään peliä, harjoituspeliä tai virallista peliä, oli pelattu."
Fakta: Jari Litmanen: Litmanen10 (Tammi) on juuri julkaistu. Jutun kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta.
Teksti ja kuvat: Pasi Kostiainen