Rolling Stones Tukholmassa, vieläkö homma toimi?

Anakonda.fi kysyi kolmelta suomalaisasiantuntijalta, mitä he pitivät Rolling Stonesin Tukholman -konsertista.

Rolling Stones vuonna 2017, livenä! Ei Suomessa, mutta lähimmillään Ruotsissa. Viime torstaina.

Huh huh, kovaa touhua. Bändin perustamisesta on 55 vuotta, osa yhtyeestä on aateloitu. Osaa ei aateloida. Silti ydinkolmikko Mick Jagger, Keith Richards ja Charlie Watts ovat olleet yhdessä alusta saakka - ja "nuori poika" Ronnie Woodkin mukana jo yli 40 vuotta!

Anakonda.fi kysyi Tukholman Friends Arenan -konserttiin matkustaneilta suomalaisilta Rolling Stones -asiantuntijoilta, miten kivi vierii, miten homma rullaa ja yhäkö on touhussa potkua? Vastaajina 116. kerran Stonesit livenä nähnyt Business FM -radioaseman kanavajohtaja Juha Kakkuri; musiikkityöläinen, muun muassa Running Moose -levy-yhtiötä pyörittävä Matti Kervinen ja Anakonda.fi:n vakiokaartiin kuuluva musiikkitoimittaja Aleksi Kinnunen.

Rolling Stones vuosimallia 2017 - vieläkö homma toimii?

Juha: "Toimii, muutama keikka meni lämmitellessä, mutta nyt kone kulkee."

Matti: "Kyllä se vaan toimi eilen mikä oli kyllä vähän yllärikin. Oli nimittäin selkeesti parempi kun 10 vuotta sitten Helsingissä. Rento meno ja soittamisen ilo välittyi. Ja liika yrittäminen loisti poissaolollaan. Olivat ja näyttivät ikäisiltään ja homma rullasi. Olivat The Rolling Stones."

Aleksi: "Toimi todella upeasti. Näin ensimmäistä kertaa, enkä olisi uskonut, että rokkiukot ovat vielä näin heittäytyvässä ja anteliaassa vedossa. Kaksi tuntia ja vartin kesti suunnilleen, lopun hittikimara oli lyömätön!"

Mitkä olivat keikan kohokohtia?

Juha: "Midnight Rambler aina kova. Bändillä on selkeästi hauskaa, paljon kohokohtia."

Matti: "Sweet Virginia. Street Fighting Man. Ja myös ne kaksi blues biisiä rullasi rouheasti."

Aleksi: "Suomalaisia toki innosti, kun Mick laukoi lavalla: ´Anyone from Upsala? Anyone from Finland? Anyone from the Nobel prize committee?`"

Rollarien vetäytymisestä eläkkeelle on puhuttu 1960-luvulta lähtien, mitä sinä arvelet yhtyeen tulevaisuudesta Tukholman-konsertin perusteella?

Juha: "Ensi vuonna UK/Irlanti -kiertue!"

Matti: "No näin ne nyt kymmenennen kerran, ja kaikki keikat sitten vuoden 1990 on olleet "viimeisiä". Ei sitä voi tietää. Vuoden 2007 stadin "kaatumiskeikan" jälkeen ajattelin, että tähän se loppuu. Mutta ei. Juttelin ennen keikkaa kolmekymppisen ruotsalaismiehen kanssa, joka oli nähnyt 5-6 keikkaa ja oli sitä mieltä 2014 Tukholma oli hänen paras näkemänsä keikka. Pitää vielä mainita, että soundit olivat erinomaiset mutta eivät liian steriilit. Kitarat soi lujaa ja rouheasti, ja Keithin ja Ronnien punonta oli mainiota seurattavaa. Keithin sisääntulo Sympathy For The Devilissä oli kun hurrikaani olisi pyyhkäissyt läpi areenan. Kyllähän se välillä hosuu sinne tänne, mutta yllättävän hyvin pysyi kartalla. Ukot kauhoi ihan tosissaan, mutta hymyä nähtiin myös paljon. Varsinkin Charliella. Ja ihan reaalitasolla: on se käsittämätöntä miten hän tuon ikäisenä jaksaa paukuttaa yli kaksi tuntia putkeen!"

Aleksi: "Juttelin ennen keikkaa muutaman musiikkialan henkilön kanssa. Arvelivat, että viimeisiä viedään. Ehkä kiertue tai muutama voi tulla. Sen puolesta puhui vahva ilo, joka yhtyeestä välittyi lavalla. Tuli vaikutelma, että soittavat rakkaudesta lajiin. Keikka oli muuten bändin 27. Ruotsissa."

NÄMÄ KUULTIIN:

Sympathy for the Devil

It's Only Rock 'n' Roll (But I Like It)

Tumbling Dice

Just Your Fool

Ride 'Em on Down

Under My Thumb

Sweet Virginia

You Can't Always Get What You Want

Paint It Black

Honky Tonk Women

Happy

Slipping Away

Miss You

Midnight Rambler

Street Fighting Man

Start Me Up

Brown Sugar

Jumpin' Jack Flash

Encore:

Gimme Shelter

(I Can't Get No) Satisfaction

KUVA: R. Sten